Elikkäns Savun kanssa pari viime kertaa agilityssä on ollut ohjaustekniikkaa. On opeteltu niistopersjättöä ja saksalaista.
Hienostihan se pieni koira kieppuu esteeltä toiselle, kunhan ohjaaja muistaa kans koko kropalla ilmaista mihin ollaan menossa, eikä vaan vatkaa kädellä ees taas.
Omistaja opettelee vielä tallentamaan flexitrackilla tiedostot oikeaan muotoon, niin ehkä jotain pientä ratapiirrostakin saadaan esille.
Jälkipuolella nyt Sumun kans on hiljaisempaa, kun lumi tupsahti maahan, saa nähdä vieläkö pellolle päästään tänä vuonna.
Tottiksessa yritetään läpimurtoa palkkaamalla vaan huomiolla, kun motivaatio ei tunnu pysyvän yllä nameilla tai patukalla.
Treenit jatkuu sillä saralla läpi talven.
Viikonloppuna käytiin katsomassa äidin shelttipentua, Savu pääsi ihan nenikkäin, Sumu tutustui vaan aidan takaa, kun pentu on vielä Sumppiksen pään kokoinen, jotta tuon raisut leikit ei riko pientä.
Savu rakasti pikkuista alusta alkaen, vaikka ihmettelikin miksi se pyrkii etsimään masun alta jotain ja lopulta kävi terävillä naskalihampailla pyllyvilloihin kiinni. :D
Voihan pentupallero <3 *kuumeilee*
